tiistai 23. huhtikuuta 2013

2. Petin lupauksen.. Huono minä!

Lupasin ystävälleni etten riko lupausta.. Rikoin kumminkin.. Huono minä.



E: Lupaatko ettet viillä enää jalkoihin?
Mä: ..okei mä lupaan. 
E: Kiitos arvostan <3

Miks menin lupaamaan? Yritän aina pitää lupaukset, mutta nyt en pystynyt. Vitutti ja ahdisti niin paljon että oli pakko satuttaa itseäni. Viilsin siis sheiverin terällä reiteen. Ei ollut syviä haavoja kun se ei mennyt syvälle se terä. Hmm..

Mä: Oon taas riidois.. tiiän et oon kohta suihkun lattial viiltämäs..
E: Voii hitto en nähny tota ku nukahin...... etkai tehny nii?!? säikähin hirveesti !
Mä: Tein joo.. mut ei ollu syviä.
E: aa..
 Mä: En oo pitkään aikaa pettäny lupauksii.. anteeks
E: Saat, mut oon vaa pettyny. 
Mä: Kaikki aina vaa pettyy muhu. 
E: Eiku oon vaa pettyny ettet ollu  tarpeeks vahva pysyäkses siinä mut ymmärrän silti. 


Oon huomannut että mun vasen käsi on alkanut turtua.. Pienet viillot ei enää satu. 
Tätä menoa mulla on kädet ja jalat ihan täynnä viiltoja.. Kesästä ei tuu helppo ei, kun pitäisi olla joko rohkea ja pystyä olla ihan rennosti arpien kanssa tai sitten piilotella käsiä ja jalkoja koko kesä.. niinkuin viime vuonna. Sitä en haluaisi, en sitten millään !! Mutta luulempa että niin tulee käymään..

Tosiaan olen taas riidoissa. Tällä kertaa eri tytön kanssa, jolle pärjään vittuilussa! Tosi ilkeesti tää tyttö silti mulle sano eilen.. Että olen ruma läski ja sairas.. No tätähän mä oon mut silti sattuu kun sitä pitää toistaa.. Luulempa että tänään jalkoihin ilmestyy uusia haavoja, mutta sen näkee vasta illalla..


4 kommenttia:

  1. surullist luettavaa, :( tsemppii!

    VastaaPoista
  2. Liityin lukijaksi, nuo asiat ovat koskettaneet/koskettavat. Mä haluan uskoa sun vielä joskus olevan sitä mieltä, että elämä on elämisen arvoista.

    VastaaPoista