Haters gonna hate

Pitäisi varmaan päivitellä blogia. Koulu on alkanut ja sen myötä ongelmia tullut. Ahdistus on lisääntynyt ja taas on alkanut tuntua yhä enemmän että en jaksa. Aloitan muuten terapian uudelleen.

Mulla on n. 35 poissaoloa jo tullut koulusta koska en pysty sinne menemään kun ahdistaa. Monesti mielessä käynyt viiltely ja itsemurha. Huoh väsyttää.. 

Ensi viikolla lääkäri. Pitäisi laihduttaa.. en vain jaksa mutta on vain pakko. Olen henkisesti loppu. 

haluutsä laihtuu vai lihoo?

Hei pitkästä aikaa!

Dieetti on mennyt päin persettä, ei ole inspannut, olen syönyt , oksentanut, paastonnut, syönyt .. jne

Haluan laihtua. 

Pitäisi aloittaa ihan superdieetti, koska olen katsellut omia kuviani jossa olen ja hyi helvetti kuinka läski olen muihin verrattuna!! Pakko rueta liikkumaan enemmän! Joka päivä lenkille ja vatsalihaksia vähintään.

Tavoite on edelleenkin se 40kiloa. Olen siis n.170cm pitkä. Painoindeksi tuolloin olisi 13,8. ihana<3

   Pitää rueta laskemaan taas kalorit. Olkoon nyt aluksi iso lukema eli 1000kcal. Siitä sitten vähennän satasia pois kun tuntuu että olen valmis pysymään siinä!

<3

<3

<3

Mulla oli hammaslääkäri viime viikolla. Eipä se lääkäri mitään sanonut mistään oksentamisesta! JES

Mulla on myös toinen lääkärikäynti kroonisen sairauden takia, mutta siellä katsotaan paino!! Että nyt on pakko laihtua, en halua että se lääkäri ajattelee että ompas tuo tyttö lihonut.

hyi läskiä!!

4. Dieetin aloitus!!

Moikka!

Tänään sit alkoi kunnon dieetti :) Tavote ois sinne 40kiloseks päästä !! ;) Aloitin tänään paastolla ja tuntuu et meinaan kokoajan mennä syömään. 

Myöhemmin....

Voi vittu söin just äsken kanasalaattia!!! -.- En tiiä mikä muhun meni?!! missä itsekuri?? nyt täytyy oksentaa.. oksentaa paljon ja kaikki ulos!! Mun on pakko laihtua!! VITTU

 

3. Yes.

Mieti mitä jää kun mä lähden täältä, ei syytä huoleen, se päivä ei oo vielä tänään.

Mieti mitä jää kun mä lähden täältä, kun mä kuolen, se päivä ei oo vielä tänään.

Viime viikon maanantaina piti olla terapia, toisiksi viimeinen kerta, en kuitenkaan mennyt. En jaksanut vaivautua sinne. Turhaa, vaiko sittenkään? 

Vappuna olin kavereiden kanssa pitämässä hauskaa! Tosin kun siirryimme tivoliin niin rupesin itkemään.. Itkimme H:n kanssa yhdessä "kasassa". Noh välillä kuitenkin nauroin ihan kympillä, että tosi kivaa oli silti ja tutustuin uusiin ihmisiin! 

Samalla viikolla perjantaina oli hoitopalaveri. Kappas kun odotushuoneessa kun istuin äitini kanssa, niin yhtäkkiä sinne tulikin yksi tyttö sieltä vappujuhlista. Molempien ilmeet olivat varmaan näkemisen arvoiset! Sen verran paljastan että hän oli siellä ahdistushäiriön takia. Ensimmäistä kertaa.

Lääkäri: Mitenkäs sulla on nyt mennyt?

Mä: Hyvin.

Oikeasti mua on ahdistanut melkein joka päivä varsinkin aamuisin ja öisin.. Enpä kuitenkaan hänelle sitä kertonut sillä en jaksanut enää käydä terapiassa. 

Äiti: Tyttö (minä) on kyllä sanonut ettei viiltele enää, mutta silti ihmettelemme miksei hän suostu näyttämään käsiään. 

Mä: En mää halua !!

Terapeutti: Joo, se on kyllä aika monelle arka paikka. 

Äiti: Mmmm...

Päätös oli että terapia lopetetaan täksi aikaa, palata kuitenkin voi. 

2. Petin lupauksen.. Huono minä!

Lupasin ystävälleni etten riko lupausta.. Rikoin kumminkin.. Huono minä.

E: Lupaatko ettet viillä enää jalkoihin?

Mä: ..okei mä lupaan. 

E: Kiitos arvostan <3

Miks menin lupaamaan? Yritän aina pitää lupaukset, mutta nyt en pystynyt. Vitutti ja ahdisti niin paljon että oli pakko satuttaa itseäni. Viilsin siis sheiverin terällä reiteen. Ei ollut syviä haavoja kun se ei mennyt syvälle se terä. Hmm..

Mä: Oon taas riidois.. tiiän et oon kohta suihkun lattial viiltämäs..

E: Voii hitto en nähny tota ku nukahin...... etkai tehny nii?!? säikähin hirveesti !

Mä: Tein joo.. mut ei ollu syviä.

E: aa..

 Mä: En oo pitkään aikaa pettäny lupauksii.. anteeks

E: Saat, mut oon vaa pettyny. 

Mä: Kaikki aina vaa pettyy muhu. 

E: Eiku oon vaa pettyny ettet ollu  tarpeeks vahva pysyäkses siinä mut ymmärrän silti. 

Oon huomannut että mun vasen käsi on alkanut turtua.. Pienet viillot ei enää satu. 

Tätä menoa mulla on kädet ja jalat ihan täynnä viiltoja.. Kesästä ei tuu helppo ei, kun pitäisi olla joko rohkea ja pystyä olla ihan rennosti arpien kanssa tai sitten piilotella käsiä ja jalkoja koko kesä.. niinkuin viime vuonna. Sitä en haluaisi, en sitten millään !! Mutta luulempa että niin tulee käymään..

Tosiaan olen taas riidoissa. Tällä kertaa eri tytön kanssa, jolle pärjään vittuilussa! Tosi ilkeesti tää tyttö silti mulle sano eilen.. Että olen ruma läski ja sairas.. No tätähän mä oon mut silti sattuu kun sitä pitää toistaa.. Luulempa että tänään jalkoihin ilmestyy uusia haavoja, mutta sen näkee vasta illalla..

1. aloitus

Päätin aloittaa ihan alusta näitten blogien kanssa. Ehkä nyt niinkuin kaikkien blogien alussa kerron itsestäni vähän.. En ole kovin hyvä kertomaan itsestäni, mutta yritän nyt.. (+täällä blogissa ei esiinny omia tarkkoja tietojani, esim. nimi, osoite yms, eikä omia kuvia!) 

Olen kohta 15-vuotias tyttö. Ennen aina iloinen ja energinen, nykyään väsynyt,ahdistunut,masentunut ja itsetuhoinen. Käyn n. kerran viikossa terapiassa. Olen ollut kerran osastolla lääkkeiden yliannostuksen ja viinan sekä viiltelyn takia. En ole ihan varma mistä tämä kaikki on alkanut.. Varmaan aika suuri osasyy oli minun ja entisen hyvän kaverini riita. Riita joka alkoi ihan pikku jutusta, mutta muutti elämääni aikalailla. Muistan ensimmäisen viiltämisen aika hyvin. Viilsin saksilla, yöllä, sängyssäni. Ei tainnut edes verta tulla, sen verran tylsät sakset oli ja en pystynyt painamaan lujaa niitä saksia ihoani vasten. Silti jäi pienet jäljet, jotka sitten kaverini huomasi ja ihmetellen kysyi. Kielsin kaiken. 

Itsetuntoni laski todella paljon tämän riidan aikana kun se tyttö (jonka kanssa olin siis riidoissa) haukkui minua kokoajan ja loppujen lopuksi en enää jaksanut vastata hänen sanoihin. Yhdessä vaiheessa me sovittiin mutta sitten parin viikon jälkeen alkoikin uusi riita. Kaikista pahimmalle tuntui se että mun parhaimmat kaveritkin oli tämän tytön puolella ja puhui paskaa minusta selkäni takana. Ja tästähän toki tämä tyttönen kertoi minulle. Viiltely lisääntyi ja lisääntyi, haavat syveni ja syveni. Kerroin viiltelystä hyvälle ystävälleni. En kyllä muista siitä paljon mitään mitä hän sanoi jne..
Mua myös pelotti mennä 8lk.. Tyttö oli samassa koulussa. Eläminen ahdisti, halusin todella kuolla. Voi tätä kaverini raukkaa kun kuunteli mun valitusta. Loppujen lopuksi se meni niin että tämä kaveri joka kuunteli kertoi kuolemis aikeistani äidilleen joka totta kai kertoi mun omalle äidille.. Mutta joo eiköhän  siinä ole jo tarpeeksi infoa kesältä jolloin olin riidoissa tytön kanssa?

Menin kasiluokalle..kumminkin. Kesän lopulla tai syksyn alussa oikeastaaan alkoi sitten vielä uusi tapa.. oksentaminen. Olen 3-4lk asti laihduttanut (tosin en koskaan kovin suurin tuloksin). Erilaisia dieettejä, sairaala-dieetti, hedelmä-dieetti,paastot,2468-dieetti jne. Voin nyt myös myöntää että olen käynyt pro-ana sivuillakin joskus etsimässä laihdutusvinkkejä.. En käy siis enää.
Sitten tajusin oksentamisen, opin sen! Loppujen lopuksi oksensin joka päivä, melkein kaiken. Nykypäivänä oksentelua ei ole niin paljoa. Ahmimiskohtauksiakin oli ton "suuren" oksennuskauden aikana. Enkä ole siis koskaan ollut ylipainoinen, todellakaan! Aina alipainoinen, nykyään alkanut normalisoitua paino. Joku siinä laihdutuksessa vain on.. Haluan olla pienin ja hennoin. Laihin kaikista.
Nykyään ahdistun todella monesta asiasta.. Tiettyjen/tietynlaisten ihmisten kanssa syömisen kanssa, koulussa, kavereilla taino oikeastaan voisin sanoa milloin missäkin. Siitä on muistot kämmenselässä olevista raapimisjäljistä. Koen myös sosiaalisia pelkoja. 

Ehkä tässä oli teille jtn tietoa, enempää ei tule musta nyt mieleen..

Mun mielestä tää kuva kuvaa hyvin mua. Nykyään olen ehkä tuo neljäs tai kolmas oikealta, kun taas kesällä olin ehkä toinen oikealta.