Mieti mitä jää kun mä lähden täältä, ei syytä huoleen, se päivä ei oo vielä tänään.
Mieti mitä jää kun mä lähden täältä, kun mä kuolen, se päivä ei oo vielä tänään.
Viime viikon maanantaina piti olla terapia, toisiksi viimeinen kerta, en kuitenkaan mennyt. En jaksanut vaivautua sinne. Turhaa, vaiko sittenkään?
Vappuna olin kavereiden kanssa pitämässä hauskaa! Tosin kun siirryimme tivoliin niin rupesin itkemään.. Itkimme H:n kanssa yhdessä "kasassa". Noh välillä kuitenkin nauroin ihan kympillä, että tosi kivaa oli silti ja tutustuin uusiin ihmisiin!
Samalla viikolla perjantaina oli hoitopalaveri. Kappas kun odotushuoneessa kun istuin äitini kanssa, niin yhtäkkiä sinne tulikin yksi tyttö sieltä vappujuhlista. Molempien ilmeet olivat varmaan näkemisen arvoiset! Sen verran paljastan että hän oli siellä ahdistushäiriön takia. Ensimmäistä kertaa.
Lääkäri: Mitenkäs sulla on nyt mennyt?
Mä: Hyvin.
Oikeasti mua on ahdistanut melkein joka päivä varsinkin aamuisin ja öisin.. Enpä kuitenkaan hänelle sitä kertonut sillä en jaksanut enää käydä terapiassa.
Äiti: Tyttö (minä) on kyllä sanonut ettei viiltele enää, mutta silti ihmettelemme miksei hän suostu näyttämään käsiään.
Mä: En mää halua !!
Terapeutti: Joo, se on kyllä aika monelle arka paikka.
Äiti: Mmmm...
Päätös oli että terapia lopetetaan täksi aikaa, palata kuitenkin voi.
