tiistai 23. huhtikuuta 2013

2. Petin lupauksen.. Huono minä!

Lupasin ystävälleni etten riko lupausta.. Rikoin kumminkin.. Huono minä.



E: Lupaatko ettet viillä enää jalkoihin?
Mä: ..okei mä lupaan. 
E: Kiitos arvostan <3

Miks menin lupaamaan? Yritän aina pitää lupaukset, mutta nyt en pystynyt. Vitutti ja ahdisti niin paljon että oli pakko satuttaa itseäni. Viilsin siis sheiverin terällä reiteen. Ei ollut syviä haavoja kun se ei mennyt syvälle se terä. Hmm..

Mä: Oon taas riidois.. tiiän et oon kohta suihkun lattial viiltämäs..
E: Voii hitto en nähny tota ku nukahin...... etkai tehny nii?!? säikähin hirveesti !
Mä: Tein joo.. mut ei ollu syviä.
E: aa..
 Mä: En oo pitkään aikaa pettäny lupauksii.. anteeks
E: Saat, mut oon vaa pettyny. 
Mä: Kaikki aina vaa pettyy muhu. 
E: Eiku oon vaa pettyny ettet ollu  tarpeeks vahva pysyäkses siinä mut ymmärrän silti. 


Oon huomannut että mun vasen käsi on alkanut turtua.. Pienet viillot ei enää satu. 
Tätä menoa mulla on kädet ja jalat ihan täynnä viiltoja.. Kesästä ei tuu helppo ei, kun pitäisi olla joko rohkea ja pystyä olla ihan rennosti arpien kanssa tai sitten piilotella käsiä ja jalkoja koko kesä.. niinkuin viime vuonna. Sitä en haluaisi, en sitten millään !! Mutta luulempa että niin tulee käymään..

Tosiaan olen taas riidoissa. Tällä kertaa eri tytön kanssa, jolle pärjään vittuilussa! Tosi ilkeesti tää tyttö silti mulle sano eilen.. Että olen ruma läski ja sairas.. No tätähän mä oon mut silti sattuu kun sitä pitää toistaa.. Luulempa että tänään jalkoihin ilmestyy uusia haavoja, mutta sen näkee vasta illalla..


maanantai 22. huhtikuuta 2013

1. aloitus

Päätin aloittaa ihan alusta näitten blogien kanssa. Ehkä nyt niinkuin kaikkien blogien alussa kerron itsestäni vähän.. En ole kovin hyvä kertomaan itsestäni, mutta yritän nyt.. (+täällä blogissa ei esiinny omia tarkkoja tietojani, esim. nimi, osoite yms, eikä omia kuvia!) 

Olen kohta 15-vuotias tyttö. Ennen aina iloinen ja energinen, nykyään väsynyt,ahdistunut,masentunut ja itsetuhoinen. Käyn n. kerran viikossa terapiassa. Olen ollut kerran osastolla lääkkeiden yliannostuksen ja viinan sekä viiltelyn takia. En ole ihan varma mistä tämä kaikki on alkanut.. Varmaan aika suuri osasyy oli minun ja entisen hyvän kaverini riita. Riita joka alkoi ihan pikku jutusta, mutta muutti elämääni aikalailla. Muistan ensimmäisen viiltämisen aika hyvin. Viilsin saksilla, yöllä, sängyssäni. Ei tainnut edes verta tulla, sen verran tylsät sakset oli ja en pystynyt painamaan lujaa niitä saksia ihoani vasten. Silti jäi pienet jäljet, jotka sitten kaverini huomasi ja ihmetellen kysyi. Kielsin kaiken. 
Itsetuntoni laski todella paljon tämän riidan aikana kun se tyttö (jonka kanssa olin siis riidoissa) haukkui minua kokoajan ja loppujen lopuksi en enää jaksanut vastata hänen sanoihin. Yhdessä vaiheessa me sovittiin mutta sitten parin viikon jälkeen alkoikin uusi riita. Kaikista pahimmalle tuntui se että mun parhaimmat kaveritkin oli tämän tytön puolella ja puhui paskaa minusta selkäni takana. Ja tästähän toki tämä tyttönen kertoi minulle. Viiltely lisääntyi ja lisääntyi, haavat syveni ja syveni. Kerroin viiltelystä hyvälle ystävälleni. En kyllä muista siitä paljon mitään mitä hän sanoi jne..
Mua myös pelotti mennä 8lk.. Tyttö oli samassa koulussa. Eläminen ahdisti, halusin todella kuolla. Voi tätä kaverini raukkaa kun kuunteli mun valitusta. Loppujen lopuksi se meni niin että tämä kaveri joka kuunteli kertoi kuolemis aikeistani äidilleen joka totta kai kertoi mun omalle äidille.. Mutta joo eiköhän  siinä ole jo tarpeeksi infoa kesältä jolloin olin riidoissa tytön kanssa?

Menin kasiluokalle..kumminkin. Kesän lopulla tai syksyn alussa oikeastaaan alkoi sitten vielä uusi tapa.. oksentaminen. Olen 3-4lk asti laihduttanut (tosin en koskaan kovin suurin tuloksin). Erilaisia dieettejä, sairaala-dieetti, hedelmä-dieetti,paastot,2468-dieetti jne. Voin nyt myös myöntää että olen käynyt pro-ana sivuillakin joskus etsimässä laihdutusvinkkejä.. En käy siis enää.
Sitten tajusin oksentamisen, opin sen! Loppujen lopuksi oksensin joka päivä, melkein kaiken. Nykypäivänä oksentelua ei ole niin paljoa. Ahmimiskohtauksiakin oli ton "suuren" oksennuskauden aikana. Enkä ole siis koskaan ollut ylipainoinen, todellakaan! Aina alipainoinen, nykyään alkanut normalisoitua paino. Joku siinä laihdutuksessa vain on.. Haluan olla pienin ja hennoin. Laihin kaikista.
Nykyään ahdistun todella monesta asiasta.. Tiettyjen/tietynlaisten ihmisten kanssa syömisen kanssa, koulussa, kavereilla taino oikeastaan voisin sanoa milloin missäkin. Siitä on muistot kämmenselässä olevista raapimisjäljistä. Koen myös sosiaalisia pelkoja. 

Ehkä tässä oli teille jtn tietoa, enempää ei tule musta nyt mieleen..

Mun mielestä tää kuva kuvaa hyvin mua. Nykyään olen ehkä tuo neljäs tai kolmas oikealta, kun taas kesällä olin ehkä toinen oikealta.